Mysli – aamujen pelastus ja katutaiteen inspiroija

Ciao! 

J jakoi jossain päin sosiaalista mediaa kuvan, jonka kuvateksti kuului jotakuinkin näin: "My neighborhood isn't exactly the toughest one." ja kuvassa oli seinään tehty töherrys, jossa luki "Muesli". Kuvasta tuli (ei ehkä niin kovin yllättäen) mieleen mysli. Eikä ihan mikä tahansa mysli, vaan itse tehty muromysli. Resepti on eräästä 90-luvun lopulta olevasta kasviskeittokirjasta ja sitä lukiessa saattaa hiipiä mieleen epäilys, että ehkä terveellisempiäkin aamupalavaihtoehtoja on olemassa. Toisaalta pähkinöitä tulee sekaan runsaasti, samoin tietysti kaurahiutaleita, joten on niitä huonompiakin vaihtoehtoja. Aika varmasti.

Itse reseptistä sen verran, että paistaessa kannattaa pysytellä lähietäisyydellä ja sekoitella mysliä muutaman kerran, ettei se pala ja että se ruskistuu tasaisesti. Muuta hankalaa tässä ei sitten olekaan. :)

Ihania viikonloppuaamuja!

Update: Tässä muuten se kuva! Mysli on universaali asia.

Mysli eli Home Made Granola

50 g voita

0,5 dl (ruoko)sokeria

2 rkl vaaleaa siirappia

4 rkl hunajaa

2 tl vaniljasokeria

1 l kaurahiutaleita

1 dl karkeasti rouhittua mantelia

(1/4 dl pistaasipähkinöitä)

1 dl kookoshiutaleita

2 dl rouhittuja pecan-pähkinöitä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuumenna kattilassa voi, sokeri, hunaja, siirappi ja vaniljasokeri. Anna kiehahtaa. Lisää kaikki muut ainekset, sekoita huolellisesti sekaisin. Levitä tasaisesti leivinpaperin päälle pellille ja paista noin 20 min uunin keskitasolla. Sekoittele pariin kertaan paistamisen aikana, varo ettei mysli pala. Anna jäähtyä rauhassa pellillä ja siirrä sitten ilmatiiviiseen purkkiin. 

Caesarkastikkeesta

Sunnuntai-iltapäivänä tuli äkkiä akuutti kana-caesarkolmioleipien tarve. Syynä tähän oli Stockmannin Hullut päivät. Älkää kysykö miksi tai miten, mutta jostain syystä tavaksi on muodostunut käydä siellä jonain päivänä hypistelemässä tavaroita, ostamassa lapsille sukkahousuja, ja syödä lounaaksi tuollainen leipä. Nyt jotenkin arkikiire pääsi ikävällä tavalla tämän tärkeän Perinteen edelle, ja leivän puute jäi kalvamaan niin pahasti kuin kana-caesarkolmioleivän puute vain voi ihmistä kalvaa. Joten tehtiin sellaisia sitten itse. On todettava, että parempia tuli, vaikka Stockan Delin leivät ihan hyviä ovatkin. Salaisuus: kastike. Mies maistoi sitä ja pyysi lusikan. Lapset vaikenivat täysin saatuaan leivät eteensä. Itseasiassa en muista niitä yhtä hiljaisina pitkään aikaan edes nähneeni. Itse maistelin kastiketta aivan luvattoman paljon jo leipiä tehdessä.

Joten tässä se nyt on. Kastike. Sopii leipiin hyvin, koska ei valu majoneesipohjan takia, mutta en näe mitään syytä miksi tätä ei voisi syödä salaatin kanssa. Jos kuvan leipiä tekee mieli, tarvitsee kastikkeen alle, väliin ja päälle lisätä vain pari siivua paahdettua paahtoleipää, paistettua kanafilettä ja runsaasti salaattia. Majoneesiksi kannattaa valita jotain kunnon tavaraa, esim. Hellmann'sin majoneesi on tosi hyvää ilman sitä ikävää pistävää sivumakua, mikä monissa valmismajoneeseissa on.

Syysfiiliksissä, P

(Helppo, nopea ja aivan mahdottoman hyvä) Caesarkastike

Yht n. 3 dl

1 pienehkö valkosipulin kynsi

1 anjovisfile
2,5 dl majoneesia
1 tl worcesterkastiketta
1 tl hunajalla maustettua Dijon-sinappia
mustapippuria muutama kierros myllystä
1 dl tuoretta parmesanraastetta

Purista valkosipulinkynsi valkosipulipuristimella murskaksi mittakippoon. Tyhjennä puristin ja tee sama anjovisfileelle. Lisää kuppiin kaikki muutkin mausteet, majoneesi ja juustoraaste. Sekoita hyvin, anna maustua hetki ja herkuttele. Jos haluat enemmän ytyä, voit laittaa enemmän valkosipulia.