sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Joulun välipäivien kinkunhävitystalkoot: Pulled Pork Pizza revisited!



Tervehdys! 

P intaantui joulukinkkuostoksilla ottamaan tavallista suuremman kinkun. Yleensä on valittu sellainen 5 kg painoinen, nyt jostain syystä tuntui hyvältä idealta ostaa lähes 8 kg painoinen yksilö. Lisäksi perheen 3-v. ilmoitti varsin selväsanaisesti, ettei hän moiseen syvästi epäilyttävään lihakimpaleeseen koske. Näistä syistä kinkkua jäi pyhistä jäljelle melko paljon.

MUTTA. Tänään tehtiin joulun välipäivien klassikkoherkkua: kinkkupizzaa. Joulukinkkutähteiden hävityksessä haastavinta on peittää joulukinkun tyypillinen maku. Yleensä kaikki on saaneet jo tarpeekseen siitä, eikä ketään kiinnosta syödä joka päivä erilaista joulukinkunmakuista ruokaa. Noh, pizzassa tämä ongelma on melko helppo ratkaista valitsemalla täytteet oikein. Toinen pizza oli perus kinkku-aurajuusto-ananas (toimii!) mutta toinen tuo pari postausta sitten tehty pulled pork-pizza. Menestys! BBQ-kastike on täydellinen kaveri tähän, kukaan pöydässä olijoista huomannut syövänsä joulukinkkua. Ei edes nuorimmainen. Pulled porkin tilalle siis aivan pieneksi kuutioitua joulukinkkua, mukaan vihreää paprikaa, punasipulia ja tuoretta tomaattia. Täydellistä!

Uudenvuoden nakki- ja perunasalaattikarkeloita odotellen, P&J

lauantai 13. joulukuuta 2014

Ei joulunaikaa ilman saaristolaisleipää 



Esikoisen partiolippukunnalla oli perinteiset joulumyyjäiset, joihin J innokkaasti lupasi osallistua tuomalla 5 saaristolaisleipää myyntiin. Joten edellisenä yönä P sitten leipoi saaristolaisleipää. Lippukunta joutui tosin tyytymään vain kolmeen vuokaleipään viiden sijasta. P:n iloksi joku leivän ostanut kyseli reseptin perään, joten siksi tämä aihe tällä viikolla. 

Tapana on ollut näitä leipoa muutama satsi ennen joulua ja jaella sitten ystäville, tutuille ja naapureille. Ohje on helppo, ei vaadi vaivaamista jne, joten onnistuu (uskallanko sanoa: takuuvarmasti?) ei niin jauhoisiltakin peukaloilta. Ohje on alunperin jostain ruokalehdestä, mutta muokattu omaan makuun sopivaksi. Maltaiden, ruisjauhon, siirapin määriä on justeerattu niin, että maku on meille just sopiva. Nesteeksi jotkut tykkää käyttää piimää tai omenamehua (eihän nyt sentään... eihän?), meillä tykätään jouluisasta appelsiinin mausta tässä leivässä, mutta te teette juuri niin kuin tykkäätte.

Mukavaa joulunodotusta! 


Saaristolaisleipä
3–4 vuokaleipää

8 dl appelsiinimehua
2 palaa (100 g) hiivaa 
2 rkl suolaa
2,5 dl siirappia
3 dl kaljamaltaita
4 dl ruisjauhoa
8-10 dl vehnäjauhoa
2 dl auringonkukansiemeniä

Vuokien voiteluun voita tai leivontamargariinia
Leipien sivelyyn: 0,5 dl siirappia ja 0,5 dl vettä 

Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi, murenna hiiva joukkoon, lisää suola ja siirappi, sekoita. Lisää kaljamaltaat, ruisjauho, vehnäjauhot ja lopuksi auringonkukansiemenet. Sekoita tasaiseksi. Taikina saa olla melko pehmeää/löysää. Anna kohota lämpimässä paikassa tunnin ajan. Voitele sillä välin leipävuoat. Nujerra taikina ja jaa se sitten tasaisesti vuokiin. Voit punnita vuoat ja tasata taikinan, niin leivistä tulee saman kokoisia ja ne paistuvat tasaisesti. Anna leipien kohota tunnin ajan, laita loppuvaiheessa uuni lämpenemään 175 asteeseen. Paista 50-60 min, voitele leivät runsaasti siirappi-vesiseoksella noin 30 min paiston jälkeen, tämä tekee niihin kiiltävän pinnan. Kun leivät ovat kypsiä, anna niiden jäähtyä 10-15 min vuoassaan ja kumoa sitten, anna jäähtyä kokonaan. Leipä säilyy hyvin leipälaatikossa, kun sen antaa hiukan pinnasta kuivahtaa ennen pussittamista, toki myös pakastimessa leipä pysyy hyvänä pitkään.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Talkkunaomenamurupaistos, rustiikkisen herkullinen yhdyssanahirviö 



Yksi P:n lempiresepteistä on ihanan Nigella Lawsonin mansikkacrumble. Tämä on siltä pohjalta tehty oma kehitelmä: mansikat on vaihtunut omppuun, makua antaa talkkuna, vaniljan ja etenkin sokerin kanssa on himmattu. Lopputulos on aika mukava, vähän jopa suolaisenmakea, rustiikkinen murupaistos. Kaneli jätettiin tällä kertaa paistoksesta pois, ettei se peittäisi talkkunan makua, mutta hyvinhän tuo siihen sopisi. Joten jos Sellainen Fiilis sattuu olemaan, niin go for it, reseptit on tehty rikottaviksi. ;)

Ihme juttu muuten. Talkkunaa todella vähän resepteissä missään näkee. Sääli juttu, on kyllä niin hyvää. Ehdotuksia otetaan vastaan, jos jollakulla on hyviä ideoita. Täällä lähinnä syödään sitä viilin päällä ja mustikkarahkan seassa... 

Ja nyt, kuten kuusvuotiaamme tapaa sanoa: moikka-kuippa! Ens kertaan taas!


Mantelinen talkkunaomenamurupaistos
uunivuoallinen

Vuokaan pohjalle:
1 kg hapokkaita omenia kuorittuna ja pilkottuna
0,5 dl rusinoita
2 rkl (ruoko)sokeria
4 rkl mantelijauhetta

Murupäällinen:
1 dl talkkunaa
1 dl vehnäjauhoja
2-3 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
5 rkl kylmää voita
100 g mantelilastuja
1 - 1,25 dl (ruoko)sokeria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Laita omenalohkot uunivuoan pohjalle. Ripottele päälle sokeri ja mantelijauhe sekä rusinat. Mittaa kulhoon talkkuna, vehnäjauho, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Sekoita, lisää voi. Nypi seos tasaiseksi muruksi. Lisää sokeri ja mantelilastut ja sekoita sekaisin. Kaada muruseos tasaisesti omenoiden päälle. Paista uunin alatasolla kunnes omenat ovat pehmeitä eli noin 45 min, suojaa tarvittaessa foliolla, ettei paistos pala. Tarjoa lämpimänä ja jäähtyneenä. 

torstai 13. marraskuuta 2014

Pulled pork pizza on tuhtien BBQ-makujen ystävän pizzavalinta



Vanha – tosin virheellinen – sanonta mairittelee hedelmäkakkuja seuraavasti: “Fruit? yammm… Cake? yammm… Fruitcake? Nasty crap.” Nyt on kuitenkin sellainen yhdistelmä joka ei taivu minkäänlaisiin solvausyrityksiin, sillä tämänkertainen ruoka on enemmän kuin osiensa summa. Tai ei oikeastaan. Vaan se on täsmälleen osiensa summa. Kun pulled pork ja pizza yhdistetään, saadaan uunista ulos juuri sitä mitä luvataan: Pulled pork pizzaa.

Pulled pork on tehnyt läpimurron suomalaisiin kesäkeittiöihin muutaman vuoden aikana. Grillissä ja uunissa pitkän kaavan mukaan valmistettuna onkin vaikea kuvitella että possusta saisi oikein mitenkään parempaa ruokaa. Talvinen ja hieman oikaistu valmistus toimi sekin oikein hyvin. Tuloksena erittäin onnistunutta pizzaa. Ja on tätä kyllä aivan pakko koittaa tehdä myös ulkona ensi kesänä, ensin possun kypsennys ja sitten pizzapohja kivelle ja hiiligrilliin. Kuinkas monta viikkoa kesään olikaan?

Mukana oleva BBQ-kastike on muuten hyvä. Kannattaa säästää resepti muuhunkin käyttöön.

PS. Se pulled porkin n:llä alkava suomennos täytyy vaihtaa toiseen heti. 


Pulled pork pizza
2 uunipellillistä

Pulled pork-pizza BBQ-kastikkeella, lisäksi vihreää paprikaa, punasipulia, tuoretta tomaattia ja juustoa

Alla olevien aineksien lisäksi tarvitset:
400-500 g juustoraastetta
1 punasipulin ohueksi viipaloituna
1 vihreän paprikan kuutioituna
3 isoa tomaattia kuutioituna

Pulled pork
800 g kassleria
1 rkl suolaa
1 rkl chilimaustetta
pieni loraus Tabascoa
0,5 tl inkiväärijauhetta
sipuli lohkottuna
3 valkosipulin kynttä

Laita kattilaan tai pataan pari litraa vettä, lisää mausteet ja liha. Anna kiehua pienellä tulella ainakin 3 h, mielellään enemmänkin. Nosta liha liemestä, revi kahdella haarukalla silpuksi.

BBQ-kastike
2,5 dl paseerattua tomaattia
1 dl fariinisokeria
2 dl valkoista balsamicoetikkaa
1 rkl siirappia
1 rkl Worcester-kastiketta
1 rkl dijon-sinappia
2-3 valkosipulin kynttä murskattuna
ripsaus cayanne-pippuria
mustapippuria, suolaa
Mittaa kaikki ainekset kattilaan, keitä rauhassa 15 min. Anna jäähtyä.

Pizzataikina
5 dl vettä
2 tl suolaa
1 rkl sokeria
pala hiivaa
3 dl ruisjauhoa
vehnäjauhoja
0,5 dl oliiviöljyä
(halutessasi maissijauhoa tai polentaa pellin sirotteluun)
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi, murenna hiiva joukkoon, lisää suola ja sokeri. Sekoita, kunnes hiiva liukenee. Lisää ruisjauho ja sopivasti vehnäjauhoa niin, että taikina on sopivan kiinteää. Lisää oliiviöljy. Anna kohota. Sirottele kahdelle leivinpellille leivinpaperille karkeaa maissijauhoa tai polentaa, painele taikina pellille.
Kokoa pizza: pizzapohjan päälle puolet BBQ-kastikkeesta, sen päälle puolet pulled porkista. Lisäksi ohueksi leikattua punasipulia ja vihreää paprikaa. Kuorruta juustoraasteella. Ripottele tomaattikuutiot juuston päälle. Paista 250 asteessa noin 20 min.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Mysli – aamujen pelastus ja katutaiteen inspiroija



Ciao! 

J jakoi jossain päin sosiaalista mediaa kuvan, jonka kuvateksti kuului jotakuinkin näin: "My neighborhood isn't exactly the toughest one." ja kuvassa oli seinään tehty töherrys, jossa luki "Muesli". Kuvasta tuli (ei ehkä niin kovin yllättäen) mieleen mysli. Eikä ihan mikä tahansa mysli, vaan itse tehty muromysli. Resepti on eräästä 90-luvun lopulta olevasta kasviskeittokirjasta ja sitä lukiessa saattaa hiipiä mieleen epäilys, että ehkä terveellisempiäkin aamupalavaihtoehtoja on olemassa. Toisaalta pähkinöitä tulee sekaan runsaasti, samoin tietysti kaurahiutaleita, joten on niitä huonompiakin vaihtoehtoja. Aika varmasti.

Itse reseptistä sen verran, että paistaessa kannattaa pysytellä lähietäisyydellä ja sekoitella mysliä muutaman kerran, ettei se pala ja että se ruskistuu tasaisesti. Muuta hankalaa tässä ei sitten olekaan. :)

Ihania viikonloppuaamuja!

Update: Tässä muuten se kuva! Mysli on universaali asia.




Mysli eli Home Made Granola


50 g voita
0,5 dl (ruoko)sokeria
2 rkl vaaleaa siirappia
4 rkl hunajaa
2 tl vaniljasokeria
1 l kaurahiutaleita
1 dl karkeasti rouhittua mantelia
(1/4 dl pistaasipähkinöitä)
1 dl kookoshiutaleita
2 dl rouhittuja pecan-pähkinöitä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuumenna kattilassa voi, sokeri, hunaja, siirappi ja vaniljasokeri. Anna kiehahtaa. Lisää kaikki muut ainekset, sekoita huolellisesti sekaisin. Levitä tasaisesti leivinpaperin päälle pellille ja paista noin 20 min uunin keskitasolla. Sekoittele pariin kertaan paistamisen aikana, varo ettei mysli pala. Anna jäähtyä rauhassa pellillä ja siirrä sitten ilmatiiviiseen purkkiin. 

maanantai 13. lokakuuta 2014

Caesarkastikkeesta



Sunnuntai-iltapäivänä tuli äkkiä akuutti kana-caesarkolmioleipien tarve. Syynä tähän oli Stockmannin Hullut päivät. Älkää kysykö miksi tai miten, mutta jostain syystä tavaksi on muodostunut käydä siellä jonain päivänä hypistelemässä tavaroita, ostamassa lapsille sukkahousuja, ja syödä lounaaksi tuollainen leipä. Nyt jotenkin arkikiire pääsi ikävällä tavalla tämän tärkeän Perinteen edelle, ja leivän puute jäi kalvamaan niin pahasti kuin kana-caesarkolmioleivän puute vain voi ihmistä kalvaa. Joten tehtiin sellaisia sitten itse. On todettava, että parempia tuli, vaikka Stockan Delin leivät ihan hyviä ovatkin. Salaisuus: kastike. Mies maistoi sitä ja pyysi lusikan. Lapset vaikenivat täysin saatuaan leivät eteensä. Itseasiassa en muista niitä yhtä hiljaisina pitkään aikaan edes nähneeni. Itse maistelin kastiketta aivan luvattoman paljon jo leipiä tehdessä.

Joten tässä se nyt on. Kastike. Sopii leipiin hyvin, koska ei valu majoneesipohjan takia, mutta en näe mitään syytä miksi tätä ei voisi syödä salaatin kanssa. Jos kuvan leipiä tekee mieli, tarvitsee kastikkeen alle, väliin ja päälle lisätä vain pari siivua paahdettua paahtoleipää, paistettua kanafilettä ja runsaasti salaattia. Majoneesiksi kannattaa valita jotain kunnon tavaraa, esim. Hellmann'sin majoneesi on tosi hyvää ilman sitä ikävää pistävää sivumakua, mikä monissa valmismajoneeseissa on.

Syysfiiliksissä, P


(Helppo, nopea ja aivan mahdottoman hyvä) Caesarkastike
Yht n. 3 dl

1 pienehkö valkosipulin kynsi
1 anjovisfile
2,5 dl majoneesia
1 tl worcesterkastiketta
1 tl hunajalla maustettua Dijon-sinappia
mustapippuria muutama kierros myllystä
1 dl tuoretta parmesanraastetta

Purista valkosipulinkynsi valkosipulipuristimella murskaksi mittakippoon. Tyhjennä puristin ja tee sama anjovisfileelle. Lisää kuppiin kaikki muutkin mausteet, majoneesi ja juustoraaste. Sekoita hyvin, anna maustua hetki ja herkuttele. Jos haluat enemmän ytyä, voit laittaa enemmän valkosipulia. 

torstai 11. syyskuuta 2014

Burgundi porisemaan


No niin! Nyt pitemmittä jorinoitta siihen Boeuf bourguignoniin eli Burgundin pataan. Mikään ei estä hyödyntämästä tähänkin metsäsieniä, mutta jos et jaksa lähteä keruuhommiin, sopivat kaupan tuoreet herkkusienet oivallisesti. 

Pari sanaa reseptistä vielä: Suomessahan tähän jostain syystä tavataan laittaa hillosipulia (sic!). Yhtäkään ulkomaista reseptiä lukiessa ei tällaista kammottavuutta ole näkynyt. Joten: sanoimme rohkeasti EI hillosipuleille. Lisäksi sanoimme tällä kertaa EI myös pekonille. Sen maku saattaa joskus peittää alleen muut maut jopa liiankin tehokkaasti, joten jätimme sen pois. Jos tekee mieli pekonia, anna mennä. Tämä resepti on kyhäelmä useista resepteistä ja seassa jonkin verran omaakin, joten olkaapa hyvä! Tässä se nyt on!


Boeuf bourguignon – Burgundin pata
6 hengelle


oliiviöljyä ja voita paistamiseen
1 kg naudan paistilihaa 1,5 cm kuutioina
4 sipulia ohuina viipaleina
6 porkkanaa reiluina paloina
1 valkosipulin kynsi
2 rkl vehnäjauhoja
2,5 dl punaviiniä
vettä
Yrttejä: laakerinlehti, persiljan oksia muutama, muutama timjamin oksa, rosmariinin oksa
2 rkl tomaattipyrettä
suolaa, pippuria
200 g pieniä herkkusieniä
lehtipersiljasilppua koristeluun

Ota liha hyvissä ajoin lämpiämään huoneenlämpöön. Ripottele lihalle suolaa ja pippuria, kuumenna öljy ja voi padassa, lisää liha vähä kerrallaan pataan, ruskista kauniin väriseksi. Kaada toiselle vadille odottamaan. Lisää hiukan öljyä ja paista sipulit kullanruskeiksi keskilämmöllä. Lisää loppuvaiheessa myös porkkanat pataan. Ripottele vehnäjauhot sipuleille, sekoita kunnolla sekaisin ja kypsennä muutama minuutti. Lisää punaviini, sekoita. Kun viini kiehuu, lisää lihat takaisin pataan, kaavi mukaan myös kaikki niistä irronnut neste. Lisää vettä niin, että liha peittyy kunnolla. Lisää yrtit, valkosipuli ja tomaattipyre. Anna porista hiljaisella tulella pari, kolme tuntia. Sekoita välillä pohjaa myöten, ettei pata pala pohjaan. Lisää noin puoli tuntia ennen valmistumista herkkusienet pataan. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa, korista lehtipersiljalla ja tarjoa. Kylkeen sopivat riisi tai peruna ja tietysti tuore leipä, jolla voi kaapia lautasen puhtaaksi. (Sopii aivan erinomaisesti edellisenä päivänä valmistettavaksi.)

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

The Syysherkku – tattirisotto


Syyskuuta!

Ensimmäiset värikkäät lehdet ovat pudonneet maahan eikä mahtavilta tattisaaliskuvilta ole välttynyt varmastikaan kukaan. Upea syksy! Herkkutatteja tuntuu löytyvän joka paikasta, jopa sieltä, missä niitä ei kasva koskaan. Tänään hurruteltiin kiertoilmauunilla muutama pellillinen viipaloituja herkkuja kuivaksi talven varalle ja padassa porisi mikäpä muukaan kuin tattirisotto! (Suorastaan pakko postata tämä tänne tässä välissä ennen sitä boeuf bourguignonia. Siihen voidaan palata vaikka heti huomenna.) Ohje on varsin perus-sellainen, mutta halutessaan tätä voi toki muunnella... Ei tosin ihan äkkiä tule mieleen, että miten ja miksi, koska tällaisenaan tämä on aivan loistava ja sai myös lapsilta ylistävät arviot. Mutta... no, ainahan kaikkea voi muunnella. :)



Tattirisotto
4–5 hengelle


oliiviöljyä paistamiseen
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna 
n. 5-10 dl tuoreita tatteja kuutioituna
3 dl arborio tms. risottoriisiä
1-1,5 dl valkoviiniä tai pieni tilkka sitruunamehua
8-10 dl kuumaa lihalientä (esim. vasikkafondi sopii hyvin)
suolaa, pippuria
20 g voita
150 g tuoretta parmesania raasteena

Kaada oliiviöljyä pataan reilu loraus öljyä. Lisää sipulit, anna kuullottua hetki, lisää sienet muutamassa erässä. Sekoittele ja paista kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut. Lisää riisi, kääntele sitä kuumassa padassa muutama minuutti, älä anna riisin palaa. Lisää valkoviini. Anna kiehua, kunnes neste on haihtunut. Ala sitten lisätä lihalientä 1-2 dl kerrallaan, keittele hiljaisella tulella pohjaa myöten sekoitellen, lisää nestettä kun entinen on imeytynyt riisiin. Riisin kypsyminen vie noin 20 min, maistamalla huomaat, kun se on sopivan kypsää. Lisää (tarvittaessa) suolaa, mustapippuria myllystä, puolet juustoraasteesta sekä voi, sekoita kaikki sekaisin. Tarkista maku ja tarjoa saman tien parmesanraasteen, salaatin ja tuoreen leivän kanssa.

torstai 21. elokuuta 2014

Kesän viimeinen – kesäpasta, vielä ehtii!



Vielä on jäljellä, on on!

Kesää nimittäin. Kalenterin mukaan aika tarkkaan 10 päivää, vaikka ulkona ei ehkä siltä näytäkään. Tämän pastan fiilis on kesässä: sitruunankuorta, yrttejä, makeita kirsikkatomaatteja. Nyt onkin oikeastaan loistava aika tehdä tätä ja kerätä puutarhasta tai torilta kesän satoa. Lasiin raikasta valkoviiniä ja sateisempikin elokuun päivä saa uuden viban.

Ihan kohta on kalenterinkin mukaan syksy ja sen kunniaksi seuraava postaus tulee olemaan boeuf bourguignon, eli jotain ihan muuta kuin tämä. Joten hyviä kesän viimeisiä hetkiä meille kaikille!


Kesäpasta
4–5 hengelle

500 g linguinia (De Cecco ainakin valmistaa), spaghetti tai vaikka penne käy linguininpuutteessa
Vettä, suolaa, loraus öljyä keittämiseen
Kastike: 
Oliiviöljyä
3-4 kesäsipulin vartta silputtuna
Valkosipulin kynsi pilkottuna
Sitruunan raastettu kuori
Vajaa litra kirsikkatomaatteja
Yrttejä: lehtipersiljaa, timjamia, basilikaa, rakuunaa, rosmariinia yhteensä kourallinen, silputtuna 
Suolaa, pippuria, sokeria
100 g fetaa

Laita pastaa varten vesi kuumenemaan, keitä suolalla maustetussa vedessä, lisää veteen tilkka öljyä. Suolaa saa käyttää keitinveteen reilusti. Pastan kiehuessa tee kastike: kaada oliiviöljyä kunnon loraus pannulle. Kuullota sipulia ja valkosipulia pannulla hetken aikaa, lisää sitruunan raastettu kuori. Anna kypsyä hetki. Halkaise kirsikkatomaatit ja lisää ne ja yrtit pannulle. Jätä pieni osa yrteistä koristeluun. Jos et jaksa pilkkoa tomaatteja, voit tehdä kuten minä: ota tomaatteja käteen ja riko niitä hiukan puristamalla nyrkissä niin, että mehu valuu ulos. Kuumenna kiehuvaksi, mutta älä keitä, että tomaatit pysyvät tuoreena. Mausta ripsauksella suolaa, pippuria ja tarvittaessa ripauksella sokeria. Sekoita valutettu pasta nostelemalla kastikkeen sekaan, murenna päälle feta ja korista yrttisilpulla, tarjoa heti. 

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Piirasta ja kakkua piknikille!


Kesä ja piknikit – mikä olisi parempaa? Puisto- ja rantakeikoilla hyvät eväät ovat yhtä oleellisia kuin aurinkorasva. Tosin täällä jälkimmäinen unohtuu paljon helpommin. Nyt on meitä ulkona syömisen ystäviä hemmoteltu koko heinäkuu oikein urakalla, ja Putinkiblogi antaa siunauksensa myös helteiselle elokuulle. Bring it on! Meillä on reseptit valmiina.

Näitä molempia on testattu tänäkin kesänä ja hyväksi todettu. Nämä – tai näistä toisen – kun leipaisee edellisenä iltana niin mikään ei voi enää mennä pieleen. Ensiksi mahdollisesti parasta mitä voi taikinasta ja mustikasta saada aikaan: mustikkamurupiirakka. Mikään, ei sitten mikään, voi maistua ulkoilmassa paremmalta.

Mustikkamurupiirakka
n. 20 palaa

Taikina:
2,5 dl sokeria
5 dl rouheista sämpyläjauhoa
1 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
(halutessasi ripsaus kanelia)
200 g voita
1 muna

Täyte:
1 l mustikoita
1,25 dl sokeria (tai maun mukaan)
1 rkl vehnäjauhoa

Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen. Vuoraa n. 20x30 cm kokoinen vuoka leivinpaperilla. Mittaa taikinaa varten sokeri ja muut kuivat aineet kulhoon, lisää voi ja nypi sormin tai esim. haarukalla murumaiseksi seokseksi. Lisää muna ja sekoita se haarukalla taikinaan. Sekoita täytettä varten sokeri ja vehnäjauho, sekoita seos mustikoiden joukkoon. Painele hiukan yli puolet taikinasta vuokaan, lisää täyte ja levitä loppu taikina mustikoiden pinnalle. Paista n. 45 min ala–keskitasolla. Anna jäähtyä ennen tarjoamista niin, että täyte ehtii hyytyä. Tarjoa joko sellaisenaan tai vaikka vaniljajäätelön kanssa. Enjoy!




Toinen piknik-reseptimme on banaanikakku. Tai -leipä, jos amerikkalaisilta kysytään. Nimittäin ystävämme valtameren toisella puolella syövät tätä kakkua – aivan oikein, niin että laittavat voita päälle. Putinkiblogi hyväksyy kummatkin lähestymistavat, mutta koska lisäsimme tähän omaan versioomme myös suklaarouhetta, menivät viipaleet tällä kertaa ihan sellaisenaan. Tämä on loistoresepti, ja mikä parasta, siihen täytyy käyttää juuri niitä banaaneja jotka ovat jääneet liian moneksi päiväksi keittiön aurinkoiseen nurkkaan. Voivat todella olla melkeinpä ihan mustia!

Banaanikakku (eli -leipä eli Banana Nut Bread)

0,6 dl rypsiöljyä
1,5 dl sokeria
2 munaa
3 rkl maitoa
4,5 dl vehnäjauhoja (tai sämpyläjauhoja, jos oikein terveellisesti haluaa elää)
1,25 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
2,5 dl ylikypsää banaania muusattuna
0,5 dl karkeasti rouhittuja pähkinöitä
(1 dl suklaarouhetta halutessasi)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vispaa öljy ja sokeri kulhossa sekaisin, lisää maito ja munat yksi kerrallaan välillä aina reippaasti vispaten. Lisää jauhoseos vuorotellen banaanisoseen kanssa taikinaan, kääntele lopuksi pähkinät ja suklaarouhe taikinaan. Paista voidellussa leipävuoassa 175 asteessa noin 1 tunti, peitä pinta loppuvaiheessa tarvittaessa kevyesti foliolla, jos leipä uhkaa ruskistua liikaa. Anna jäähtyä 10 min ja kumoa sitten ritilälle.

Ja nyt vaan laulamaan "Vielä on kesää...". Tai no, antaa olla. Ei pilata hyvää hetkeä. Upeaa kesänjatkoa kaikille!

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Putinkiblogin drinkkivinkit, osa 1: Hugo on kesän ygönen













Helteet ovat täällä! Aloitamme niiden kunniaksi blogissamme uuden osion, drinkkivinkit! Helppoja, hyviä, tuttuja, vieraita – koska kukaan ei kuitenkaan koskaan muista miten ne nyt tehtiinkään.

Nyt kannattaa napata kiinni drinkistä nimeltä Hugo. Saattaa nimittäin olla että tässä on seuraava hitti, merkkejä on jo ilmassa. Suomessakin tätä on jo ehditty ennustaa uudeksi mojitoksi. Mojiton sukulainen Hugo onkin, hieman pirskahtelevampi versio vain. Valmista tästä alla olevan ohjeen mukaan kesäpippaloiden uusi suosikki!

Hugo
yhdelle

2 cl seljankukkamehutiivistettä (psst! ainakin aiemmin Ikea myi tätä)
2 cl vaaleaa siirappia (halutessasi)
2 limen lohkoa
muutama lehti minttua
10 cl kuohuviiniä
jäitä, vissyvettä

Mittaa mehutiiviste ja siirappi lasin pohjalle, lisää lime ja minttu. Murskaa ja sekoita. Lisää kuohuviini, jäät ja vissyä. Avot!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Juhannus tulee, oletko valmis: Raparperi-pavlova





Raparperi: parasta. Pavlova: parasta. Emme keksi yhtään syytä olla yhdistämättä näitä. Sitruuna-pavlova on kuulunut suosikkeihimme jo pitkään ja suomalainen kesäversio aiheesta toimii todella ihanasti. Vielä emme tiedä tuleeko juhannuksena lunta vai selviämmekö rännällä ja rakeilla, mutta yksi asia on selvää: Raparperi-pavlovan kun tekaiset juhannukseksi, niin kylmyys väistyy ja juhannustanssitkin muuttuvat baletiksi kuin itsestään.

Raparperi-pavlova
6-8 annosta

Täyte:
n. 500 g raparperia
vajaa 1 dl vettä
1-1,5 dl fariinisokeria

Täyte kannattaa valmistaa ensin, niin että se ehtii rauhassa jäähtyä. Kuumenna vesi ja fariinisokeri kattilassa kiehuvaksi. Lisää pilkotut raparperin varret kattilaan, keitä hetki. Keittäminen kannattaa lopettaa ajoissa, niin että raparperi on vielä rapsakkaa. Lisää halutessasi sokeria. Kannattaa kuitenkin muistaa, että marenkipohja on varsin makea. Anna jäähtyä rauhassa.

Marenkipohja:
4 munanvalkuaista
2,5 dl sokeria
2 tl perunajauhoa
1 tl sitruunamehua

Kuumenna uuni 125 asteeseen. Vatkaa munanvalkuaiset kevyeksi vaahdoksi, lisää alkuvaiheessa sitruunamehu, lisää vähitellen puolet sokerista. Sekoita perunajauho loppuun sokeriin ja lisää seos vähitellen koko ajan vatkaten valkuaisvaahtoon. Vatkaa marenkivaahtoa, kunnes se on kiiltävää. Levitä taikina ympyrän muotoon öljytyn leivinpaperin päälle. Taikina kohoaa jonkin verran uunissa, joten reunoille kannattaa jättää hiukan tilaa tätä varten. Paista 125 asteessa 1,5 tuntia, käännä sitten lämpö pois ja anna pohjan jäähtyä rauhassa lämpimässä uunissa.

Lisäksi:
1 prk kevytvispiä tai vispikermaa

Kokoa kakku kakkulautaselle juuri ennen tarjoamista: irroita pohja leivinpaperista. Jos pohja menee rikki, ei hätää. Pahimmat kolhut saa paikattua kermavaahdolla. Levitä kermavaahto marenkipohjalle ja laita tämän päälle raparperikompotti. Korista syötävillä kukilla halutessasi ja tarjoa heti.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Uudet potut kiehumaan!


Putinkia ja mansikkapastaa osallistuu Neitsytperunafestivaali 2014:n blogikilpailuun tällä iloisella varhaisperuna-aiheisella julisteella, joka taipuu myös keittiötauluksi. Uudet perunat ovat täällä ihan kohta! Sopisiko tällainen kuva sinun kesäkeittiösi seinälle?

NPF2014 eli Neitsytperunafestivaali järjestetään tänä vuonna 13.-14.6. Turussa ja tapahtuman ohjelmasta vastaa Lounais-Suomen ruokakulttuuriyhdistys Kaffeli ry. Blogikilpailun voittaja julistetaan Panimoravintola Koulun pihalla perjantaina 13.6. klo 14.

www.neitsytperunafestivaali.fi

















































torstai 5. kesäkuuta 2014

Alkukesän pihahippeilyt – vielä ehtii!


Arvosyötävää ruukussa: orvokinkukan kappalehinta ruokakaupassa on n. 30 senttiä.






Eräs ystävämme innostui kerran kutsumaan meitä hippiperheeksi. Vaikka meillä on aivan liikaa kenkiä ja aivan liian vähän vapaa-aikaa ollaksemme hippejä, olemme kunnianosoituksesta valtavan tyytyväisiä ja otammekin lisänimen esille aina sopivan hetken tullen. Toisaalta hippiyden käsite on kokenut jonkinlaisen inflaation – ei siihen tarvita enää reikiparantajan ammattinimikkeitä, moniavioisuutta, dreamcatchereita sängyn yllä, ei mitään sellaista. Riittää kun jättää paidasta pari nappia auki ja syö silloin tällöin pihalta jonkin kasvin jota ei lähikaupan vihannesosastolta löydy. Tällainen hippiys sopii meille erinomaisesti.

Pihathan ovat täynnä syötävää, ihan ilman kasvatustakin. Rikkaruohot – tiedättehän, ne joita nimitetään nykyisin 'villiyrteiksi' – ovat monilta monilta osin ruoanlaittoon kelpaavia elleivät suorastaan herkullisia, monet kukat kelpaavat syötäviksi ja puista saa aineksia vaikka minkälaisiin keitoksiin. Olemme pihahippeilyn suhteen vasta noviiseja, mutta kylläkin oikein innokkaita. Tässä muutama tapa jolla olemme hyödyntäneet tänäkin keväänä ja kesänä puskiemme antimia.

1. Kuusenkerkkäsiirappi

Pihamme kaksi kuusta ovat tehneet tänä vuonna kerkkänsä aikaisin, mutta varjopuolelta löytyi vielä tänäänkin sopivan pieniä kerkkiä keitettäväksi. Kerkkähän on siis se vaaleanvihreä alku, joka kasvaa kuusenoksien päähän keväisin. Kerkät kannattaa poimia n. 5 sentin mittaisina (kannattaa malttaa odottaa, muuten joutuu keräämään kaksin- tai kolminkertaisen määrän). Kerkkäsiirappi on erittäin helppoa tehdä ja on vaahterasiirappiin verrattavissa olevaa herkkua, vieläpä todella kauniin väristä.


Täydellistä! Helppoa! Kaunista! Ilmaista!






































Kuusenkerkkäsiirappi
n. 2 litraa valmista siirappia

1 osa kuusenkerkkiä
1 osa vettä
0,5 kg sokeria nestelitraa kohden

Huuhtele kerkät hyvin, kaada ne kattilaan. Täytä vedellä. Vettä kuluu suurinpiirtein sama määrä kuin kerkkiäkin on. Keitä 2-3 h pienellä lämmöllä kannen alla. Siivilöi keitos, heitä kerkät menemään. Lisää sokeri liemeen. Keitä ilman kantta muutama tunti, kunnes nestettä on noin puolet alkuperäisestä jäljellä. Pullota puhtaisiin kuumennettuihin pulloihin, säilytä jääkaapissa. Keitosta saa keittää kokoon aika pitkään, että tuloksena on todella siirappi, muuten se ei säily.


2. Nokkoset

Vihuliainen nokkonen ei ole vihollinen, vaan ystävä. Se soveltuu lettuihin, pastaan tai vaikkapa pinaattikeittoon tuomaan lisää makua kuten tänään meidän ruokapöydässä. Nokkoset kannattaa kerätä nuorina ja pieninä, jolloin maku on parhaimmillaan. Nokkoset huuhdellaan hyvin ja ryöpätään sen jälkeen. Maku on hyvä, hieman pinaattia muistuttava. Ainakin meidän pihalta löytyy edelleen pieniä nokkosia aika kivasti (ja isommistakin olemme keränneet yläosan pieniä lehtiä), joten ei muuta kuin hanskat käteen ja keräilemään.


Do not fear! I come as a friend.


Nokkospasta
4–6 hengelle

Noin 4-5 litraa nokkosen lehtiä ja nuoria versoja
Oliiviöljyä
Sipuli
Valkosipulin kynsi
2 dl ruokakermaa
Suolaa, pippuria
Vastaraastettua parmesania
Pinjansiemeniä
500 g linguinia tai spaghettia


Huuhtele nokkosen lehdet ja ryöppää ne vähässä vedessä muutaman minuutin ajan. Siivilöi lehdet ja huuhtele ne kylmällä vedellä, keitinveden voit kaataa pois. Puristele lehdet kuiviksi, muotoile lehtimöykky palloksi ja pilko veitsellä pieneksi silpuksi. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla ja laita sivuun odottamaan. Kaada pannulle reilu loraus oliiviöljyä, kuullota silputtua sipulia ja lisää valkosipuli. Kun sipuli alkaa olla läpikuultavaa, lisää nokkossilppu. Paistele hetken aikaa. Lisää ruokakerma ja anna kiehua pienellä lämmöllä sen aikaa, että pasta valmistuu. Ota pastan keitinvettä pari desiä talteen. Kaada valutettu pasta nokkoskastikkeen sekaan, sekoittele, lisää pastan keitinvettä tarvittaessa. Viimeistele parmesanilla ja pinjansiemenillä ja nauti.


3. Syötävät kukat

Eräässä nimeltä mainitsemattomassa vihreän sävyisessä ruokakauppaketjussa myytiin tällä viikolla "syötäviä kukkia". Rasioissa oli kussakin n. kymmenen terälehteä ja rasiat maksoivat 3,95 € / kpl. Ihmiset! Jos ette jostain syystä löydä tuon halvemmalla orvokin terälehtiä, niin tulkaa vaikka meille. Keksitään yhdessä jokin ratkaisu. Toisaalta jos tuon hintatason mukaan lasketaan, mitataan pihamme arvo miljoonissa. Ei tainnut Teuvo tietää mitä teki kun tämän paikan meille myi.

Monia kukkia voi käyttää sellaisenaan salaatteihin, tai ne voi sokeroida ja laittaa kakkujen päälle kauniiksi, syötäviksi koristeiksi.









































Kukkien sokerointi

Haluamiasi kukkia tarvitsemasi määrä. Sokeroitavaksi käyvät kaikki syömäkelpoiset kukat: pikkuorvokit, syreenin kukat, ruiskaunokit, kehäkukat jne.
Lisäksi tarvitset:
Kananmunan valkuaista
Erittäin hienoa sokeria
Pullasudin tai muun pienen pensselin
Lehmänhermot

Vatkaa valkuainen sekaisin haarukalla. Kastele kukka kokonaisuudessaan valkuaisella pensseliä apuna käyttäen. Sirottele joka puolelle kukkaa sokeria. Kukan tulee olla kauttaaltaan sokeroitu, muuten se ei säily. Anna kuivua, kunnes kukka on täysin kuiva ja rapsakka. Pikkuorvokkien kuivumiseen menee karkeasti arvioiden tunti, isommat kukat luonnollisesti kestävät kauemmin. Säilytä pimeässä, kuivassa paikassa suljetussa rasiassa.

Hurmaavan näköistä ja tuoksuista on myös syreenisokeri. Ohje löytyi Viherpiha-lehdestä ja tämä on vasta kokeiluerä. Purkit olivat vaan niin söpön näköisiä ja tuoksu niin ihana, että päätimme laittaa tämän nyt tänne, vaikka tulos on vasta myöhemmin nähtävissä. Ohjeessa kehotettiin laittamaan suoraan purkkiin koko komeus, mutta nyt on havaittavissa, että kuivuminen ei siinä ole riittävän nopeaa ja osa kukista alkoi ruskettua. Koska osa oli vielä kauniin liloja ja etenkin pinnassa olevat, niin sokeri siirrettiin laakeisiin astioihin, joissa kuivuminen on nopeampaa. Tuoksu on aivan huumaava...




Syreenisokeri

2 dl syreenin kukkia, vihreät osat nypittynä pois
1 kg sokeria

Huuhtele kukat, nypi ne ja anna kuivahtaa rauhassa keittiöpyyhkeen päällä. Laita laakeaan astiaan sokeri ja kukat, sekoita hyvin. Laita pimeään paikkaan ilman kantta muutamaksi päiväksi, kunnes sokeri on kuivunut, purkita. Käytä mihin haluat: teehen, lettujen päälle, pikkuleipien päälle koristeeksi jne.

Tällaista tällä kertaa! Kukkaiset ja rauhankatkuiset terveiset hippiyden satamasta, Itäharjun vapaakaupunginosasta keskeltä vehreintä Turkua. Syökää rikkaruohoja, keitelkää siirappeja ja rakastakaa toisianne. Peace!

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Täällä taas + Top 5!


Ystävät! Kiitos kärsivällisyydestänne. Emme ole unohtaneet teitä tai itseämme. Saimme aika paljon huomiota TS Ruoka -pestimme loppupuolella ja pysähdyimme hetkeksi miettimään blogimme suuntaa. Laajensimme jo viime vuonna juttujamme myös vanhan keittokirjamme ulkopuolelle ja sillä linjalla jatkamme nytkin. Amerikka ja Keittokirja tulevat pysymään osana blogiamme ilman muuta mutta kirjoitamme vastedes vapaammin myös muista ruokaan ja ruoanlaittoon liittyvistä asioista. Saattaapa joukkoon eksyä välillä myös jokunen puutarhajuttu ym. Antakaa meille myös palautetta – mikä miellyttää, mikä ei. Saa haukkua ja kehua. "Ei yhtään pataruokaa enää!" "Ei missään nimessä mitään viiniköynnösten hoitovinkkejä!" "Ehdottomasti viiniköynnösten hoitovinkkejä!" Antaa tulla vaan, otamme kaiken vastaan. Niin, ja aiomme blogata melko aktiivisesti.

Uusi blogimme starttaa paluulla vanhaan. Nimittäin tuonne TS Ruokaan ehti kertyä hieno joukko hyviä reseptejä ja muutama onnistunut valokuvakin. Valitsimme niistä 5 suosikkiamme. Kuvat, reseptit ja pienet jutut ohessa. Tervetuloa uuteen blogiimme!

1. Omenapai No. 1. – Apple Pie No. 1.

Pihamme kuusi omenapuuta tuottavat joka syksy melko kivan sadon ja olemmekin innokkaita omenareseptien tekijöitä. Jos asian sanoo toisin, meillä on syksyisin hemmetinmoinen kasa omenoita ja olemme niiden kanssa pulassa kaiken muun syyspuutarhatouhun keskellä. Tässä reseptissä viehättää mainio vanhanajan tunnelma ja aito amerikkalainen makumaailma. Salaisuus amerikkalaisuuteen on muskotti – ei Suomessa niin yleinen, mutta todella hyvä omenapiirakkamauste. Omenapai No. 1. on takuuvarma menestys, ja alempaa tästä postauksesta löytyy sille myös täydellinen kumppani.





Omenapiiras. – Apple Pie.
6-8 hengelle

Pohja:
200 g voita
7,5 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 tl suolaa
n. 1 dl kylmää vettä


Täyte:
vajaa 1 kg happamia omenoita kuorittuna ja viipaleiksi leikattuna
2 dl sokeria
voita
1 tl kanelia
1/4-1/2 tl muskottia


Nypi jauhoihin voi, lisää suola. Lisää kylmää vettä ja pyöräytä yleiskoneessa sekaisin niin, että taikina vetäytyy palloksi. Kääri tuorekelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään siksi aikaa, kun teet täytteen. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Kauli puolet taikinasta pyöreäksi noin 3 mm paksuksi levyksi, ja aseta se irtopohjavuoan tai metallisen piirakkavuoan pohjalle. Laidat saavat nousta noin kolme senttiä ylöspäin, halutessasi voit tasoittaa reunan jos se on repaleinen. Kaada pohjalle omenaviipaleet, keko on suuri mutta täyte vetäytyy kyllä kypsyessään kasaan aika lailla. Keko saa olla reunoilta hiukan matalampi, jotta reunat saa suljettua. Sekoita sokeriin kaneli ja muskotti. Kaada sokeriseos omenoiden päälle, kopsauta vuokaa muutaman kerran, että sokeri vajoaa omenoiden sekaan. Tiputtele päälle muutama pieni nokare voita. Kauli loppu taikina samanlaiseksi levyksi, nosta se omenoiden päälle. Kostuta reunat vedellä, painele ne tiukasti kiinni. Pistele haarukalla muutama reikä kanteen, että höyry pääsee ulos. Paista 180 asteessa noin tunti uunin keskitasolla. (Alle kannattaa laittaa pelti, täytteestä saattaa valua nestettä paiston aikana.) Anna jäähtyä ja tarjoa joko haaleana tai täysin kylmänä esim. vaniljajäätelön kanssa.

---


2. Fisut & potut – Fish & Chips suomalaisittain

Kokosimme vanhan kirjamme ohjeista Fish & Chips -tyyppisen kokonaisuuden, josta tulikin hieman yllättäen aivan käsittämättömän onnistunut brittimukaelma. Kesäruokaa parhaimmillaan, ja tuo tartarkastike kruunaa tämän ruokalajin erittäin upeasti. Ahvenet tietysti ongitaan itse, mutta jos tarpeeksi hyviä tekosyitä on olla lähtemättä kalareissulle, menköön nyt sitten kaupan fileistä tämän kerran.













Tartarkastike. – Tartar Sauce.
2,5 dl majoneesia
1 rkl kapriksia pieneksi silputtuna
1 rkl kurkkupikkelsiä
3 rkl hienoksi silputtua lehtipersiljaa


Sekoita mausteet majoneesiin. Anna tekeytyä jääkaapissa vähintään puoli tuntia ennen tarjoamista.

Tikkuperunat uunissa
4 hengelle

1 kg perunoita
oliiviöljyä
nippu yrttejä: esim. rosmariinia, salviaa, timjamia
pippuria
suolaa


Pese perunat. Leikkaa ne reiluiksi tikuiksi tai lohkoiksi. Laita perunat kulhoon. Kaada päälle kunnon loraus oliiviöljyä. Mausta silputuilla yrteillä ja pippurilla, sekoita kunnolla. Suola kannattaa lisätä vasta paistamisen jälkeen, koska se imee perunoista vettä ja kastelee pellin. Kaada leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 225 asteessa noin 30-45 min, kunnes perunat ovat kypsiä ja mukavasti ruskistuneita. Kääntele pari kertaa paistamisen aikana. Ripottele päälle suolaa ja esim. lehtipersiljasilppua ja tarjoa.

Paistetut ahvenfileet
2-4 hengelle

0,5 kg ahvenfileitä ruodot leikattuna pois
suolaa, pippuria
n. 1 dl vehnäjauhoa
1-2 munaa
n. 1 dl korppujauhoa
paistamiseen öljyä ja voita
tarjoiluun esim. sitruunalohkoja


Ripottele fileille molemmin puolin suolaa ja pippuria. Mittaa vehnäjauho ja korppujauhot omille lautasilleen. Vatkaa muna kevyesti omalla lautasellaan. Kuumenna pannu, kaada siihen pari, kolme ruokalusikallista ruokaöljyä ja saman verran voita. Kääntele kalafile vehnäjauhossa, kasta se sitten kananmunaan ja kieritä se sen jälkeen vielä korppujauhoissa ja laita suoraan kuumalle pannulle. Tee samoin muille fileille, samalla kertaa voi paistaa muutaman fileen. Paista muutama minuutti, käännä ja paista vielä hetki. Pidä fileet lämpimänä tarjoamiseen asti, tarjoa sitruunan kanssa.

---


3. Munia kupissa. – Eggs in Basetti. 

Putinkiklassikko, josta olemme saaneet ehkä eniten ylistävää palautetta. Täysin omanlaisensa aamiais-/brunssimunaruoka, jonka yksinkertaisuus on lähes nerokasta. Resepti on helppo ja nopea, ja se taipuu vaivattomasti minkä kokoiselle porukalle tahansa. Moni lukijamme on ottanut tämän vakioreseptikseen. Ruokalajin faneihin liittyi myös Antti Vahtera, jonka kanssa saimme tehdä tätä esiintyessämme Turun Ruokamessuilla viime syksynä. Vahtera söi kulissien takana vuoat tyhjiksi.










Munia kupissa. – Eggs in Basetti.
1 hengelle

Öljyä vuoan voiteluun
n. 2 rkl ruokakermaa
n. 2-3 rkl vastaraastettua parmesania tai muuta voimakasta juustoa
2 munaa
suolaa, pippuria


Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele vuoka reilusti öljyllä. Kaada pohjalle ruokakermaa niin, että pohja peittyy. Ripottele päälle juustoraastetta. Riko munat varovasti vuokaan, koita pitää keltuaiset ehjänä. Mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele päälle vielä hiukan juustoraastetta. Paista 200 asteessa keski-ylätasolla noin 10-12 min. Jos pidät puolikypsästä keltuaisesta, voi paistoaikaa hiukan lyhentää.

---

4. Cinnamon Rolls – Kanelipullat

Näitä syödessä hiipi mieleen lähestulkoon ärsytys: Pitääkö niiden (amerikkalaisten) osata tämäkin niin hyvin. Korvapuustin amerikanserkku on tahmeaa, ihanan sitkeää ja hävyttömän hyvää. Kaiken lisäksi voita ja sokeria on vain nimellisesti – tämä ei tuhoa edes kesäkuntoprojektia.





Cinnamon Rolls – Kanelipullat
uunivuoallinen

5,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl fariinisokeria
2 1/4 tl kuivahiivaa
1 1/4 tl suolaa
1 rkl kanelia
2,5-3 dl huoneenlämpöistä vettä


Täyte:
2 rkl voita sulatettuna
2 rkl sokeria
0,5 rkl kanelia


Kuorrute:
2,5 dl tomusokeria
2-3 rkl vettä
1 tl vaniljasokeria tai -uutetta


Sekoita kuivat aineet kulhossa hyvin sekaisin. Lisää 2,5 dl vettä ja sekoita, lisää vielä hiukan vettä, jos taikina tuntuu liian kuivalta. Taikina saa olla melko kosteaa, mutta ei aivan velliä. Peitä kulho kelmulla ja laita yöksi (8 h ajaksi) jääkaappiin. Ota kulho huoneenlämpöön, anna taikinan lämmetä noin puoli tuntia. Levitä työtasolle reilusti jauhoja, taputtele taikinasta noin 30×35 cm kokoinen levy. Sekoita täytteen ainekset ja levitä taikinalevyn päälle. Rullaa levy aloittaen pitkältä sivulta ja leikkaa se 10-12 palaksi. Laita palat leikkuupinta ylöspäin voideltuun irtopohja- tai muuhun uunivuokaan bostonkakun tapaan. Anna kohota noin tunnin ajan. Loppupuolella kohotusta voit laittaa uunin lämpiämään 220 asteeseen, paista noin 30 min. Anna jäähtyä 15-20 min, kuorruta ja tarjoa lämpimänä. Aivan kuuman pullakakun päälle kuorrutetta ei kannata kaataa tai se sulaa ja imeytyy taikinaan.

---

5. Ranskalainen jääkerma – eli aivan kertakaikkisen mahtava vaniljajäätelö

Kuinka hyvää voi saada jäätelöstä kotikonstein? Todella hyvää. Tällä ohjeella onnistut keräämään kesävieraiden ylistävät kehut. Vanhanajan vaniljaa ihan kirjaimellisesti. Syö kulhosta, kupista, tötteröstä tai vaikkapa tuon Omenapai No. 1.:n kanssa.



































Ranskalainen jääkerma. – French Ice Cream.
n. 1,5 l valmista jäätelöä

4,5 dl punaista maitoa
2 vaniljatankoa tai 1 rkl vaniljasokeria
2,5 dl sokeria
5 keltuaista
1 dl glukoosisiirappia
4,5 dl kuohukermaa


Kuumenna maito ja halkaistut vaniljatangot kiehuvaksi. (Jos käytät vaniljasokeria, lisää se vasta kerman kanssa.) Vispaa keltuaiset ja sokeri kunnolla sekaisin, lisää myös glukoosisiirappi ja sekoita. Siivilöi kuuma maito keltuais-sokeriseokseen vispaten. Kaavi vaniljatangoista siemenet maito-keltuaisseokseen. Laita seos miedolle lämmölle kattilaan tai kerroskattilaan vesihauteeseen ja kuumenna jatkuvasti sekoittaen, kunnes seos sakenee kiisselimäiseksi. Älä keitä, ettei seos kokkaroidu. Lisää kerma. Kaada pakastuksen kestävään rasiaan ja anna jäähtyä. Pakasta muutama tunti, kunnes seos on kohmeista. Surraa seos sauvasekoittimella sekaisin ja laita takaisin pakastimeen. Anna jäätyä kunnolla. Jos haluaa, voi massan sekoittaa vielä toisenkin kerran jäätymisen aikana. Tarjoa sellaisenaan tai esim. suklaakastikkeen kanssa.


Historiallisen helppo suklaakastike
1,25 dl vettä
1 dl sokeria
1 dl tummaa kaakaojauhetta
(1 rkl haluamaasi viinaa, esim. rommia)


Mittaa ainekset kattilaan. Kuumenna jatkuvasti vispaten kiehuvaksi, keitä miedolla lämmöllä muutama minuutti, kunnes rakenne on siirappimaista. Tarjoa jäähtyneenä tai lämpimänä jäätelön tai esim. hedelmäsalaatin kanssa.