Joulun välipäivien kinkunhävitystalkoot: Pulled Pork Pizza revisited!

Tervehdys! 

P intaantui joulukinkkuostoksilla ottamaan tavallista suuremman kinkun. Yleensä on valittu sellainen 5 kg painoinen, nyt jostain syystä tuntui hyvältä idealta ostaa lähes 8 kg painoinen yksilö. Lisäksi perheen 3-v. ilmoitti varsin selväsanaisesti, ettei hän moiseen syvästi epäilyttävään lihakimpaleeseen koske. Näistä syistä kinkkua jäi pyhistä jäljelle melko paljon.

MUTTA. Tänään tehtiin joulun välipäivien klassikkoherkkua: kinkkupizzaa. Joulukinkkutähteiden hävityksessä haastavinta on peittää joulukinkun tyypillinen maku. Yleensä kaikki on saaneet jo tarpeekseen siitä, eikä ketään kiinnosta syödä joka päivä erilaista joulukinkunmakuista ruokaa. Noh, pizzassa tämä ongelma on melko helppo ratkaista valitsemalla täytteet oikein. Toinen pizza oli perus kinkku-aurajuusto-ananas (toimii!) mutta toinen tuo pari postausta sitten tehty pulled pork-pizza. Menestys! BBQ-kastike on täydellinen kaveri tähän, kukaan pöydässä olijoista huomannut syövänsä joulukinkkua. Ei edes nuorimmainen. Pulled porkin tilalle siis aivan pieneksi kuutioitua joulukinkkua, mukaan vihreää paprikaa, punasipulia ja tuoretta tomaattia. Täydellistä!

Uudenvuoden nakki- ja perunasalaattikarkeloita odotellen, P&J

Ei joulunaikaa ilman saaristolaisleipää 

Esikoisen partiolippukunnalla oli perinteiset joulumyyjäiset, joihin J innokkaasti lupasi osallistua tuomalla 5 saaristolaisleipää myyntiin. Joten edellisenä yönä P sitten leipoi saaristolaisleipää. Lippukunta joutui tosin tyytymään vain kolmeen vuokaleipään viiden sijasta. P:n iloksi joku leivän ostanut kyseli reseptin perään, joten siksi tämä aihe tällä viikolla. 

Tapana on ollut näitä leipoa muutama satsi ennen joulua ja jaella sitten ystäville, tutuille ja naapureille. Ohje on helppo, ei vaadi vaivaamista jne, joten onnistuu (uskallanko sanoa: takuuvarmasti?) ei niin jauhoisiltakin peukaloilta. Ohje on alunperin jostain ruokalehdestä, mutta muokattu omaan makuun sopivaksi. Maltaiden, ruisjauhon, siirapin määriä on justeerattu niin, että maku on meille just sopiva. Nesteeksi jotkut tykkää käyttää piimää tai omenamehua (eihän nyt sentään... eihän?), meillä tykätään jouluisasta appelsiinin mausta tässä leivässä, mutta te teette juuri niin kuin tykkäätte.

Mukavaa joulunodotusta! 

Saaristolaisleipä

3–4 vuokaleipää

8 dl appelsiinimehua

2 palaa (100 g) hiivaa 

2 rkl suolaa

2,5 dl siirappia

3 dl kaljamaltaita

4 dl ruisjauhoa

8-10 dl vehnäjauhoa

2 dl auringonkukansiemeniä

Vuokien voiteluun voita tai leivontamargariinia

Leipien sivelyyn: 0,5 dl siirappia ja 0,5 dl vettä 

Lämmitä mehu kädenlämpöiseksi, murenna hiiva joukkoon, lisää suola ja siirappi, sekoita. Lisää kaljamaltaat, ruisjauho, vehnäjauhot ja lopuksi auringonkukansiemenet. Sekoita tasaiseksi. Taikina saa olla melko pehmeää/löysää. Anna kohota lämpimässä paikassa tunnin ajan. Voitele sillä välin leipävuoat. Nujerra taikina ja jaa se sitten tasaisesti vuokiin. Voit punnita vuoat ja tasata taikinan, niin leivistä tulee saman kokoisia ja ne paistuvat tasaisesti. Anna leipien kohota tunnin ajan, laita loppuvaiheessa uuni lämpenemään 175 asteeseen. Paista 50-60 min, voitele leivät runsaasti siirappi-vesiseoksella noin 30 min paiston jälkeen, tämä tekee niihin kiiltävän pinnan. Kun leivät ovat kypsiä, anna niiden jäähtyä 10-15 min vuoassaan ja kumoa sitten, anna jäähtyä kokonaan. Leipä säilyy hyvin leipälaatikossa, kun sen antaa hiukan pinnasta kuivahtaa ennen pussittamista, toki myös pakastimessa leipä pysyy hyvänä pitkään.

Talkkunaomenamurupaistos, rustiikkisen herkullinen yhdyssanahirviö 

Yksi P:n lempiresepteistä on ihanan Nigella Lawsonin mansikkacrumble. Tämä on siltä pohjalta tehty oma kehitelmä: mansikat on vaihtunut omppuun, makua antaa talkkuna, vaniljan ja etenkin sokerin kanssa on himmattu. Lopputulos on aika mukava, vähän jopa suolaisenmakea, rustiikkinen murupaistos. Kaneli jätettiin tällä kertaa paistoksesta pois, ettei se peittäisi talkkunan makua, mutta hyvinhän tuo siihen sopisi. Joten jos Sellainen Fiilis sattuu olemaan, niin go for it, reseptit on tehty rikottaviksi. ;)

Ihme juttu muuten. Talkkunaa todella vähän resepteissä missään näkee. Sääli juttu, on kyllä niin hyvää. Ehdotuksia otetaan vastaan, jos jollakulla on hyviä ideoita. Täällä lähinnä syödään sitä viilin päällä ja mustikkarahkan seassa... 

Ja nyt, kuten kuusvuotiaamme tapaa sanoa: moikka-kuippa! Ens kertaan taas!

Mantelinen talkkunaomenamurupaistos

uunivuoallinen

Vuokaan pohjalle:

1 kg hapokkaita omenia kuorittuna ja pilkottuna
0,5 dl rusinoita
2 rkl (ruoko)sokeria
4 rkl mantelijauhetta

Murupäällinen:

1 dl talkkunaa
1 dl vehnäjauhoja
2-3 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
5 rkl kylmää voita
100 g mantelilastuja
1 - 1,25 dl (ruoko)sokeria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Laita omenalohkot uunivuoan pohjalle. Ripottele päälle sokeri ja mantelijauhe sekä rusinat. Mittaa kulhoon talkkuna, vehnäjauho, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Sekoita, lisää voi. Nypi seos tasaiseksi muruksi. Lisää sokeri ja mantelilastut ja sekoita sekaisin. Kaada muruseos tasaisesti omenoiden päälle. Paista uunin alatasolla kunnes omenat ovat pehmeitä eli noin 45 min, suojaa tarvittaessa foliolla, ettei paistos pala. Tarjoa lämpimänä ja jäähtyneenä.